http://www.90min.fi/index.php?do=/blog/ Uusimmat blogit http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/hyvia-paperilla/ Uefa rahoittaa rahoittaa järjestelmää, jossa jäsenliittot käyvät tutustumassa toisiinsa. Huhtikuun puolivälissä Uefa Study Group Scheme järjestettiin ...]]> Uefa rahoittaa rahoittaa järjestelmää, jossa jäsenliittot käyvät tutustumassa toisiinsa. Huhtikuun puolivälissä Uefa Study Group Scheme järjestettiin Suomessa ja paikalla olivat Irlanti, Puola ja Kroatia. Aiheena oli Grassroots-jalkapallo, joka Uefan termeillä tarkoittaa kaikkea muuta paitsi kansallista ja kansainvälistä huippujalkapalloa. Kustakin maasta paikalla oli 11 henkilöä.

Kokemuksia, ajatuksia ja kontakteja. Kaikkea tätä vierailut tarjoavat osallistujilleen ja hyvät käytännöt leviävät. Taas kerran viikon jälkeen sai todeta saman asian uudelleen. Suomalainen jalkapallo voi kulkea pää pystyssä Euroopassa.

Muutama asia suomalaisen jalkapallon osalta nousi erityisesti esiin vierailijoiden yhteenvedoissa.
- Seura-piiri-liitto -ketju. Meillä on olemassa hyvät mahdollisuudet yhdessätekemiseen ja kuljemme samaan suuntaan
- Selkeä ja yhtenäinen sääntömaailma, jolla tuetaan pelaajakehitystä
- Fortum-tutor -järjestelmä. Erinomainen esimerkki valmentajien tukemisesta sekä Palloliiton ja yritysmaailman yhteistyöstä
- Vihreä kortti. Koettiin erinomaiseksi välineeksi reilun pelin edistämiseen. Respect-ajatus on korkealla myös Uefan tavoitteissa.

Loppukeskustelujen kehujen jälkeen olo on kuitenkin hieman ristiriitainen. Mahdollisuuksia on, hävetä ei tarvitse yhtään. Seuroissa tehdään hyvää työtä lasten ja nuorten jalkapallossa. Tästä huolimatta nousee yksi ajatus taas mieleen. Olemme hyviä paperilla, mutta emme yhtä hyviä käytännössä. Määrällisesti meillä on vielä kirittävää paljon, yleisömääristä puhumattakaan. Ja se kansainvälinen menestys. Kaikki muut osallistuneet maat pelaavat kesällä Puolassa ja Ukrainassa, me emme.

Viikon jälkeen katson kuitenkin entistä innokkaammin kohti vuotta 2020.

Taneli Haara
Kehityspäällikkö]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/hyvia-paperilla/ Fri, 27 Apr 2012 11:12:04 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/apinoita-kentan-laidalla/
Miten on mahdollista, että fiksuista aikuisista ih...]]>
Miten on mahdollista, että fiksuista aikuisista ihmisistä tulee kentän laidalla apinoita? Minusta on hienoa, että jo lasten jalkapallo herättää tunteita, mutta rajansa kaikella. Yleensä ylilyönnit kohdistuvat aloittelevaan erotuomariin tai pelinohjaajaan, joka tuomitsee rajaheiton väärään suuntaan. Sen jälkeen kaikki on hanurista: kenttä on huono, makkara kylmää, ihmiset rumia ja turnausjärjestelyt tökkivät pahasti. Voi herran jestas…

Vaikka kyse on yksittäisistä tapauksista, niin en voi olla ihmettelemättä sitä, mistä apinoita kentän laidalle karkaa. Pelinohjaajan itkettäminen ei voi olla ratkaisu, vaikka kyse olisi kuinka suuresta virheestä. Kentälle ryntääminen kesken pelin, jatkuva tuomioista valittaminen tai eläimellinen huutaminen ovat käytöstä, jota tuskin voisi hyväksyä kentän ulkopuolella - varsinkaan aikuisilta. Pahinta on, että aikuisten esimerkki tarttuu väkisin lapsiin.

Nuori pelinohjaaja tai erotuomari opettelee lajia samalla tavalla kuin pelaajat ja valmentajatkin. Olen myös vakuuttunut siitä, että vääriä tuomioita tulee vähemmän kuin virheitä kentällä tai sen laidalla. Virheistä oppii rakentavan palautteen avulla. Ennen seuraavaa pelinohjaajaan kohdistuvaa hyökkäystäsi mieti, että 1) olisit itse samassa tilanteessa 2) oma lapsesi olisi tuomitsemassa 3) käyttäydytkö muualla samalla tavalla?

Korostan, että pääsääntöisesti ilmapiiri kentän laidalla on kannustavaa, positiivista ja oppimista tukevaa. Apinat kentän laidalla ovat uhanalaisia, mutta eivät vielä sukupuuttoon kuolleita. Tämä avautuminen ei ole syytös kaikkia arvokkaita toimijoita kohtaan. Tämä on testi. Jos tunnet piston sydämessäsi, niin katso peiliin. Älä lopeta pelien seuraamista ja työtäsi lasten jalkapallon eteen. Mieti vain, miten parhaiten tuet lasten oppimista ja kasvatusta. Älä myöskään tukahduta tunteitasi, vaan ilmaise itseäsi toisella tavalla.

Tarvitsemme jokaista toimijaa. Ei karkoteta pois ketään jalkapallon parista typeryyttämme. Pari syvää henkäystä happea ennen ensireaktiota helpottaa. Jos kuitenkin tulee hölmöiltyä, anteeksipyyntö saattaa auttaa jo paljon. Vaikka välillä riipii pahastikin, niin sivistynyt käytös kuuluu lasten urheiluun.

Taneli Haara
Kehityspäällikkö
SPL Uusimaa]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/apinoita-kentan-laidalla/ Wed, 04 Apr 2012 14:11:54 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/futisjuhlaa/
Näitä pelejä katsellessa muistaa aina, mistä kaikesta jalkapallossa on kysymys. Julkisessa keskustelussa tulee usein esiin vain se kapea kaistale, joka koskee terävintä huippua. Tekee kuitenkin hyvää kiertää ja nähdä lajin eri puolia.

"Jalkapallo on Suomessa pieni laji" Lausahduksen kuulee joskus jopa laji-ihmisten suusta. Täyttä sontaa sanon minä. Jalkapallo on täysin ylivoimainen liikuttaja Suomessa (ehkä kävelylenkkeilyä lukuunottamatta). 500 000 ihmistä on päivittäin tekemisisssä lajin kanssa. Pelaajia on rekisterissä noin 115 000, mutta harrastajia on moninkertaisesti. Puhumattakaa siitä arvokkaasta kansalaistoiminnasta, jota laji ympärilleen synnyttää.

Suosittelen jokaiselle osallistumista harrastefutistapahtumiin, erityisryhmien turnauksiin ja lasten turnausten riemuun. Olemme huonoja tuomaan esiin sitä kokonaisuutta, mitä tämä laji kätkee sisäänsä, kun malttaa kurkistaa pinnan alle. Ja kaikki, mitä sillä näkee, tukee myös sitä terävintä huippua. Jos vain osaisimme sen jotenkin hyödyntää...

Taneli Haara]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/futisjuhlaa/ Sat, 31 Mar 2012 13:38:22 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/mita-jos-ei-ole-varaa/
Onko meillä ongelma lasten ja nuorten harrastuksen kustannuksissa? Olen käynyt useiden seuraihmisten kanssa keskusteluja asiasta maaliskuun aikana. Asiassa on kaksi puolta. Toinen on matalankynnyksen harrastaminen ja toinen on pelaajakehityksen näkökulma.

Yleisesti ottaen jalkapalloharrastuksen voi aloittaa melko halvalla, jopa erittäin edullisesti. Ongelmia saattaa tulla aktiivisuuden kasvaessa. Ammattivalmennus ja parantuneet olosuhteet tuovat lisää kustannuksia. Jos pärjää hyvin, päälle tulee kykykoulu-ja piirijoukkuemaksuja. Nyt puhutaan jopa sadoista euroista kuukaudessa. Tämän lisäksi talkootyön merkitys kustannusten kattamisessa muuttuu. Osa on valmis tekemään talkoita, osa taas mieluummin maksaa homman omasta pussista ettei tarvitse käyttää vapaa-aikaa yhteiseksi hyväksi.

Valmiita malleja tukemiseen on vähän. Ja myös häpea painaa päälle. Monille on iso kynnys pyytää apua ja näin tapauksiin ei päästä edes käsiksi. Eikä vähävaraisuuden määrittely ole mitenkään ykisnkertaista. Toivon, että uusi pilottiprojekti tuo tullessaan malleja ja toimintatapoja, joita voi soveltaa laajemminkin.

Jalkapallolla on suurimpana lajina erityinen mahdollisuus syräytymisen ehkäisyssä. Jokainen estetty tapaus säästää yhteiskunnalle hurjasti, inhimillisestä näkökulmasta puhumattakaan. Eikä meillä ole pelaajakehityksenkään kannalta varaa menettää lahjakkaita pelaajia kustannusten takia.

Uusi tukimuoto on hyvä alku. Lisää tukea tarvitaan, erityisesti olosuhteiden kustannuksiin. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tänä vuonna kun saamme lisää voita leivän päälle.

Taneli Haara
Kehityspäällikkö
SPL Uusimaa

www.seuratuki.fi]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/mita-jos-ei-ole-varaa/ Mon, 19 Mar 2012 19:26:29 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/lasten-ja-nuorten-liikkumisesta/ Olisiko syytä ehdä jotakin?

Koululiikunta ja opettajat, tietokoneet ja televisio, facebook ja twitter. Mikä yhdistää? Näitä syytetään lasten ja nuort...]]> Olisiko syytä ehdä jotakin?

Koululiikunta ja opettajat, tietokoneet ja televisio, facebook ja twitter. Mikä yhdistää? Näitä syytetään lasten ja nuorten huonosta kunnosta. Lisäksi nykyajan lapsia ja nuoria syyllistetään automaattisesti veltoiksi ja saamattomiksi. Jokaisella on selitys lasten ja nuorten liikkumattomuudelle. Selityksiä on paljon, ratkaisuja aika paljon vähemmän.

Yksi asia nousee kuitenkin yleisenä ratkaisuna esiin. Ongelma on ratkaistu, kun lapsi pelaa jalkapalloa ja kuuluu siis urheiluseuraan. Onko näin? Hyvä harjoittelu selvitys (2008) paljasti totuuden. Urheiluseuraan kuuluvista lapsista kolmannes liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Ainoastaan 15 % liikkuu riittävästi saavuttaakseen kilpaurheilijaksi kasvun suositukset. Tulokset todella herättävät kysymyksiä. Nyt puhutaan sentään lapsista ja nuorista, jotka jo ovat urheilun piirissä. On kyse sekä huippu-urheilun että kansanterveyden ongelmasta.

Organisoituun urheiluun osallistuminen tuo turvallisuuden tunteen. Tunteen siitä, että liikuntaa saadaan riittävästi ja monipuolisesti. Totuus on toinen. Muutama kerta viikossa autolla treeneihin ei riitä alkuunkaan. Seurassa harjoittelun tärkein tehtävä onkin rakastuttaa lajiin ja liikkumiseen. Organisoitu harjoittelu, omatoiminen harjoittelu, koululiikunta sekä arkiliikunta yhdessä perheen ja kavereiden kanssa muodostavat kokonaisuuden. Ei kyse ole tähtitieteestä, mutta urheiluseuroissakin niin valmentajien kun vanhempien pitää asia tiedostaa. Koululiikunnassa pätevät liikunnanopettajat tekevät kyllä osansa (tosin liian pienellä tuntimäärällä). Katse kannattaakin kääntää peiliin ja omaan esimerkkiin.

Kerromme tarinoita, kuinka meidän nuoruudessamme hiihdettiin kouluun, soudettiin kauppaan ja kaadettiin koulun jälkeen hehtaari metsää. Toki yhteiskunta on muuttunut, mutta en jaksa uskoa, että lapsen luontainen halu liikkua on vähentynyt. Ei ihminen ole perimältään ehtinyt muuttua, edes länsimaissa. Pitäisiköhän meidän aikuisten katsoa peiliin ja miettiä, minkälaisen esimerkin annamme itse? Liikummeko itse ja kannustammeko lapsia liikkumaan? Me emme elä nostalgisten tarinoidemme mukaan. Lasten syyllistämisen ja selitysten etsimisen sijaan voisimme etsiä mahdollisuuksia.

Kun liikkumisen määrästä puhutaan, yhdistyvät myös huippu-urheilun näkökulma ja harrastaminen luontevasti yhteen. Asiasta löytyy riittävästi tutkimustietoa, aineistoa ja materiaalia. Vastuuta ei voi sysätä muille. Sen sijaa yhteistyöllä voidaan saavuttaa tuloksia - terveitä lapsia, terveitä aikuisia, huippu-urheilijoita ja hyvinvointia.

Taneli Haara
Kehityspäällikkö
SPL Uusimaa

Täältä löytyy painavaa faktaa vuosien varrelta.
http://www.nuorisuomi.fi/tutkimukset]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/lasten-ja-nuorten-liikkumisesta/ Wed, 29 Feb 2012 15:11:38 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/8221kaikki-valmennus-on-henkista-valmennusta-8221/
Kun henkisestä valmennuksesta puhutaan, väärinymmärtäjät jakautuvat usein kahteen ryhmään. Toinen ryhmä ajattelee, että kysymys on muusta valmennuksesta irrallisesta saarekkeesta, jossa maataan lattialla, meditoidaan tai tehdään hokkuspokkus-temppuja. Toinen ryhmä taas pitää koko juttua ”diibadaabana” ja lässytyksenä. No pain no gain.

En missään tapauksessa aliarvioi esimerkiksi huippu-urheilijoiden henkisiä valmentajia, jotka yhdessä urheilijan, valmentajan ja muun tiimin kanssa tekevät työtä kokonaisvaltaisesti. Heitä tarvitsemme lisää. Haluan vain herättää ajatuksen siitä, että me lasten ja nuorten parissa toimivat ymmärrämme oman roolimme kasvun tukemisessa. Kaikki mitä teemme ja puhumme, vaikuttaa lapsiin ja nuoriin myös muuten kuin fyysisesti ja motorisesti.

Oma suosikkiaiheeni on ilmapiiri, josta innostuin aikanaan jo gradua tehdessäni. Vuosien vieriessä käsitykseni on vain vahvistunut. Viihtyminen ja turvallinen, virheet salliva, ilmapiiri antavat mahdollisuuden menestyä. On aivan sama, mitä osaamme sanoa jalkaterän asennosta tai tukijalan paikasta, jos möhlimme kohtaamisen lapsen kanssa tai jos hän ei edes uskalla yrittää. Jyväskylän yliopiston dosentti Jarmo Liukkonen listasi Kasva Urheilijaksi – seminaarissa aikaisempien tutkimuksien tuloksia otsikolla ”Ketkä tulevat menestymään” (linkki koko esitykseen alla). Tässä esimerkkejä:

•Ei vaatimuksia pärjäämiselle
•Saavat myönteisiä elämyksiä, onnistumisen kokemuksia, saavat kulkea omien valintojensa mukaisesti ja saavat huomiota
•Varhainen monipuolisuus, myöhäinen lajiin erikoistuminen
•Alun alkaen saavat kokea monipuolista ja iloista leikkiä ja liikuntaa lähiympäristössään ja siten luovat hyvän motoristen perustaitojen pohjan
•Saavat varhain samanmielisen valmentajan, joka korostaa turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä
•Ohjautuvat asteittain kilpaurheiluun omista lähtökohdistaan

Tehtävämme on opastaa lapsia ja nuoria kasvamaan urheiluun ja urheilun avulla. Molemmat näkökulmat ovat yhtä arvokkaita. Uudenmaan piiri järjestää keväällä henkisen valmennuksen koulutusta kaikille valmentajille. Luvassa on tietoiskuja niin henkisen valmennuksen kokonaisuudesta kuin eri-ikäisille kohdennettuina (linkki alla). Tervetuloa mukaan keskustelemaan.

Taneli Haara
Kehityspäällikkö
taneli.haara@palloliitto.fi

Kasvaurheilijaksi-materiaali
http://nuorisuomi.fi/KUseminaarimateriaalit

Uudenmaan piirin henkisen valmennuksen koulutukset
http://uusimaa.palloliitto.fi/koulutus/valmentajakoulutus/tietoiskut ]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/8221kaikki-valmennus-on-henkista-valmennusta-8221/ Tue, 07 Feb 2012 15:16:00 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/sita-hajua-tulee-ikava/
Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen täysimittainen jalkapallohalli, Lahden Suurhalli, elää viimeistä vuottaan. Moni lahtelainen varmasti jakaa tuntemukseni. Minusta tuli keskinkertainen pelaaja, monesta tuli paljon parempi. Yhteistä ovat kuitenkin muistot.

Useimmiten löytyi tilaa harjoitella, vaikka joskus tuli erimielisyyksiä vahtimestareiden kanssa. Se oli myös paikka, missä kavereita tavattiin. Ja se Suurhallin haju. Siinä on jotakin, jota en ole missään muissa halleissa tuntenut. Ei hyvä eikä paha, mutta ainutlaatuinen.

Viikonloppuna 27.-29.1. käyn ottamassa viimeisiä nuuhkaisuja legendaarisessa Lahti Cupissa. Talven jälkeen Suurhalli remontoidaan monitoimihalliksi. Olo on haikea. Oma elämäni olisi ollut todennäköisesti kovin erilaista ilman Suurhallia. Suomalaisesta jalkapallosta puhumattakaan.

Taneli Haara
ex-lahtelainen, Suurhallin kasvatti]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/sita-hajua-tulee-ikava/ Tue, 24 Jan 2012 13:23:21 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/pelipassit-eniten-kasvaneet-seurat-alueellisesti/
Muutamassa tapauksessa tutkimme vielä PalloVerkko-järjestelmää ja kyseisten seurojen lopullista pelaajamäärää. Näin ollen sekä seurakohtaiset että koko piirin lukemat saattavat vielä hieman muuttua.

Espoo

Leppävaaran Pallon kasvuvauhti on viime vuosina ollut huikeaa. Vuoden 2009 lopulla määrä oli 652, vuonna 2010 pelaajia oli 783 ja viime vuoden lopulla jo 908 harrastajaa. Toinen erinomainen esimerkki on Espoon Palloseura, joka on kasvanut jo 1227 pelaajan suurseuraksi. Pienemmistä seuroista Pohjois-Espoon Ponsi (12 % kasvu, yhteensä 240 pelaajaa) ja Kauklahden Pyrintö (7 % , 351 pelaajaa) ovat hyvässä vauhdissa.

Vantaa

Vantaan alueella jalkapalloharrastus kasvoi merkittävästi, sillä useat seurat kasvattivat määriään merkittävästi. Isommista seuroista Koivukylän Palloseura kasvoi 12 % vuosivauhtia 650 pelaajaan. Isoimmat kasvuprosentit saavutti Keimolan Kaiku, joka kasvoi 37 % vauhtia 199 pelaajaan. Myös Pakkalan Palloseura (21 %, 183 pelaajaa) ja vuoden seurana palkittu Itä-Hakkilan Kilpa (19 %, 275 pelaajaa) kasvoivat vauhdilla. Alueen suurin seura Vantaan Jalkapalloseura nosti määräänsä 54 harrastajalla. Yhteensä VJS liikuttaa 1371 jalkapalloilijaa.

Lahden alue

Lahden alueella FC Reipas kasvatti reippaasti harrastajamääräänsä. Seura kasvoi 15 % vauhdilla ja vuoden lopulla mukana oli 848 pelaajaa. FC Reipas on Lahden alueen suurin jalkapalloseura.

Itä-Uusimaa

Itäisellä Uudellamaalla Porvoon Akilles saavutti 25 % kasvun ja 100 pelaajan rajapyykin Mukana on nyt 132 harrastajaa. FC Futura jakaantui vuoden 2011 aikana FC Futuraan ja FC Futura junioreihin. Seurojen yhteenlaskettu pelaajamäärä kasvoi 37 pelaajalla yhteensä 712 pelaajaan. IF Sibbo Vargarna saavutti 500 pelaajan rajapyykin (502).

Keski-Uusimaa

Rajamäen Kehitys (27 % ja 341 pelaajaa), Jokelan Kisa (19 % ja 278 pelaajaa) ja Mäntsälän Urheilijat (18 % ja 355 pelaajaa) tekivät erinomaista työtä. Suurista seuroista Järvenpään Palloseura kasvoi merkittävästi. 13 % ja 105 pelaajan kasvu kasvattivat kokonaismäärän 901 pelaajaan. Lisäksi Riihimäen jalkapallossa pelaajamäärä kasvoi RiPS:ssä ja RiNS:ssä yhteensä 50 pelaajalla (yhteensä 549 pelaajaa). Seurat yhdistyivät Riihimäen Palloseuraksi vuoden lopulla. Eniten kasvoi Pallokerho Keski-Uusimaa, joka edustusyhteisönä (TuPS, KP-75) päätyi vuoden lopulla 225 pelaajaan.

Länsi-Uusimaa

Suurimmat nousut tekivät Karkkilan Jalkapalloseura, joka kasvoi 15 % yhteensä 115 pelaajaan, Masalan Kisa (13 % ja 267 pelaajaa) sekä Bollklubben-46 (11 % ja 243 pelaajaa). Viime vuosien suurin kasvaja on FC Wild, jolla oli vuonna 2009 yhteensä 302 pelaajaa. Viime vuoden lopulla luku oli jo 428.

Kaikkien seurojen pelipassimäärät ja kehityksen löydät alta

http://uusimaa.palloliitto.fi/taustasivut/artikkeliarkisto/?num=39563]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/pelipassit-eniten-kasvaneet-seurat-alueellisesti/ Thu, 19 Jan 2012 17:45:56 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/lasten-pelaajasiirroista-taas-kerran/
Jos seurat ja valmentajat aina toimisivat arvojensa ja puheidensa mukaan, ottaisimme suomalaisessa urheiluelämässä monta askelta eteenpäin. Jos kaikki ajattelisivat todella lapsen parasta, kunnioittaisivat toisten toimintaa ja unohtaisivat hetkeksi oman kunnianhimonsa, välttyisimme monelta riidalta, monelta lopettamiselta ja ennen kaikkea olisimme paljon vahvempia. Emme kuitenkaan valitettavasti elä tuossa maailmassa.

Pelaajasiirroissa tunteet elävät. Soppaa keittävät vähintään kaksi seuraa, valmentajat, vanhemmat ja juniorit itse. Eihän tämä helppo keitos ole. Ei ole olemassa yhtä ja ainoaa vastausta siihen, milloin kannattaa siirtyä toiseen seuraan. Joskus kannattaa ja joskus ei. Arviot on tehtävä tapauskohtaisesti, avoimesti ja yhdessä eri osapuolien kanssa. Kaipaan näissä tapauksissa aikuisten välisiä keskusteluja, jossa huomioidaan kokonaisuus: ikä, kaverit, koulu, etäisyydet, muut harrastukset, seurojen tilanteet ja yhteistyömallit, vanhempien mahdollisuudet tukea harrastusta jne.

Tämä kirjoitus ei ole syytös ketään kohtaan. Tarkoitus on herättää ajattelua. Useimmissa tapauksissa nämä asiat sujuvat järkevästi ja oikeudenmukaisesti. Liian usein tapahtuu kuitenkin esimerkiksi seuraavaa: Seura, josta pelaaja lähtee, yrittää pitää kiinni hänestä kynsin hampain, vaikka ehkä kannattaisi päästää jo irti. Vastaanottava seura taas vahvistaa enemmän joukkuetta kuin ajattelee yksittäisen lapsen etua kokonaisuudessaan. Pahimmillaan välissä häärii useampiakin tekijöitä. Tässä ristitulessa vanhemmat ja lapsi ovat hukassa.

Peräänkuulutan seuroilta systemaattista ja pitkäjänteistä yhteistyötä, vanhemmille toivon jäitä hattuun ja valmentajille kykyä nähdä vähintään viiden vuoden päähän. Kaikilta osapuolilta vaadin ennen kaikkea avoimuutta vaikeissakin tapauksissa. Meillä on jo paljon hyviäkin esimerkkejä, mutta paljon on vielä tekemistä. En halua uskoa erästä itä-suomalaista seurajohtajaa, joka tokaisi, että ”suomalaisen jalkapalloseuran pahin vihollinen on suomalainen jalkapalloseura”.


Taneli Haara
Kehityspäällikkö
SPL Uusimaa

Pelaajasiirtojen eettiset suositukset
http://uusimaa.palloliitto.fi/taustasivut/artikkeliarkisto/?num=38489]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/lasten-pelaajasiirroista-taas-kerran/ Mon, 16 Jan 2012 16:06:56 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/kalanne/blog/runo-pienelle-jalkapalloilijalle/
Nurmella aution harjoituskentän kerran kuljin
ja muistoihin silmäni suljin.
Eteeni asteli pieni poika kantaen palloa kainalossa.
Pysähtyi, vaiti seisoi. Katseensa viipyili ruohistossa.
Viimein lausui: "Suuri huoli on mulla.
Mitä täytyy mun tehdä, jos aion hyväksi tulla?"
Vedin henkeä syvään.
"Vain riemu ja tuska rinnakkain
vievät taituruuteen hyvään."
Niin hänelle muistoista pinoa ladoin:
"Kun kerran taitamattomin jaloin potkin, en mitannut tuntien määrää.
Sisulla itseni hiljaa voitin, sielussa kunnian kieli ja palava mieli.
Sade, helle ja poutasää, pakkanen ja tuuli
vain tuskaani kuuli.
Oli ystävä kallein mulle tuo pallo, tuo kultainen aarre.
Ja kaukainen unelma: hurraava Pohjoiskaarre."]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/kalanne/blog/runo-pienelle-jalkapalloilijalle/ Sun, 08 Jan 2012 10:16:28 +0000 Kari Alanne http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/pakkopullaa-ja-ajanhukkaa/
Mieti omaa rooliasi. Seura luo perustan ja opettaa joukkueille sopimisen kulttuurin. Joukkueenjohtajan vastuulla on huolehtia tilaisuuden rungosta ja järjestelyistä. Valmentaja esittelee ja hyväksyttää pelaamista ja harjoittelua koskevat toimintatavat. Vanhemman oikeus ja velvollisuus on tulla mukaan keskustelemaan oman lapsensa harrastuksesta. Palloliitto tuottaa ohjeita ja materiaalia keskustelun tueksi sekä patistaa palauttamaan säännöt ajallaan.

Kun heikoin lenkki pettää, niin selityksiä on monenlaisia: kaikki on jo hyvin, ei ole mitään keskusteltavaa, ei hyödytä keskustella niiden kanssa tai eivät vanhemmat kuitenkaan tule paikalle. Uskallan väittää, että ei ole yhtäkään joukkuetta, joka ei hyötyisi asioiden yhteisestä sopimisesta. Yksikään selitys ei ole riittävän pätevä.

Pelisääntökulttuuri suomalaisessa jalkapallossa on saanut jo paljon hyvää aikaa. Savuttomuus ja päihteettömyys toimivat hyvänä esimerkkinä. Myös kahden viime vuoden teemana ollut lasten liikunnan määrä on aloittanut keskustelun erittäin tärkeästä aiheesta. Parannettavaa kuitenkin riittää. Eri toimijoiden selkeät roolit, erotuomariin kohdistuva käyttäytyminen ja vanhempien sitoutuminen joukkueen toimintaan vaativat lisää työtä. Vanhempien osallistuminen laajemmin vapaaehtoistyöhön nostetaankin tulevien kahden vuoden teemaksi.

Ehdoton tavoite on, että 100 % joukkueistamme solmii säännöt. Vielä tärkeämpi tavoite on saada seurat ja joukkueet tekemään ne huolella. Osa toimii hienosti, osa keskikertaisesti ja osa huonosti. Vain keskustelemalla ja sopimalla voimme kehittyä. Kyse on sekä yksittäisen lapsen ja nuoren harrastamisen laadusta että koko suomalaisen jalkapallon kehityksestä. Aina sopiminen ei ole helppoa, mutta varmasti helpompaa kuin epävarmuudessa eläminen ja tulipalojen sammuttaminen.

Taneli Haara]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/taneli/blog/pakkopullaa-ja-ajanhukkaa/ Thu, 05 Jan 2012 14:03:02 +0000 Taneli Haara http://www.90min.fi/index.php?do=/kalanne/blog/suomalaisen-junioriseuran-toimintamalli/
...]]>
Toiminta-ajatus:

FC NuoriSuomi on perinteitään kunnioittava jalkapalloseura, jonka toiminnan tarkoituksena on synnyttää korkeatasoisen liikuntakasvatuksen avulla urheilullisia huippusuorituksia ja elämyksiä yleisölleen ja pelaajilleen. Liikuntakasvatuksen lisäksi seura tähtää toiminnallaan myös suotuisan kasvun edellytyksien luomiseen nuorille.

FC NuorenSuomen henki ja tavat säilyvät pelaajasukupolvelta toiselle. Joukkueen toimintaa ohjaavat seuraavat pääajatukset:

Lähtökohtana on lapsen ja nuoren oma mieli ja keho, jotka ovat kehittyneet ympäristön vaikutuspiirissä. Pallon kanssa toimimisen ja pelaamisen tulee olla yhtä luonnollista kuin käveleminen tai juokseminen. Ihannepelitapaa voi verrata kellokoneistoon, jolle luonteenomaista on jokaisen osan saumaton yhteispeli. Kosketuksen palloon on oltava pehmeä, mutta samalla on säilytettävä pelitilanteen vaatima intensiteetti ja voima. Jokaiselle joukkueeseen otettavalle pelaajalle asetetaan henkilökohtaiset kehittymistavoitteet. Heille korostetaan, että hyväksi pelaajaksi kehittymisen edellytyksenä ovat ahkeruus ja päämäärätietoisuus. Joukkueharjoitusten jälkeen jokaiselle pelaajalle annetaan oman kehittymistavoitteen mukainen kotiläksy. Pienryhmävalmentaja seuraa kehitystä, antaa palautetta ja järjestää pelaajainventaarioita sekä taitomerkkien suorittamiseen tähtääviä kilpailuja. Olla yksilö mutta myös sulautua kokonaisuuteen - tämä on FC NuoressaSuomessa pelaamisen ydin.

FC NuorenSuomen tarkoituksena ei ole kasvattaa vain jalkapalloilijoita, vaan urheilijoita ja ihmisiä. Jokainen joukkueeseen tuleva lapsi kasvatetaan vastuuseen. He toimivat vuorollaan joukkueen kapteeneina, varakapteeneina ja vetävät lämmittelyharjoituksia. Hyvä kunto on kaiken A ja O.

Tiivis yhteistyö suomalaisen jalkapalloyhteisön kanssa. Joukkue harrastaa vuoropuhelua muiden seurojen ja Palloliiton kanssa ideoiden jakamiseksi ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Tähän kuuluu osallistumista koulutus- ja seminaaritapahtumiin, valmentajavaihtoja ja muita yhteisiä tapahtumia.
Tunnetuimmat huippuvalmentajat käyvät seurassa vetämässä harjoituksia ja kertomassa kokemuksistaan. Samalla he tutustuvat pelaajiin, tunnistavat lahjakkuuksia ja myös kehittämistarpeita, joista he keskustelevat seuran oman valmennustiimin kanssa.

Joukkue on rakentavassa yhteistyössä paikallisen koululaitoksen kanssa. Koulut tarjoavat joukkueen käyttöön harjoitustiloja. Seura järjestää iltapäiväkerhotoimintaa ja perusajatuksia demonstroidaan myös liikuntatunneilla. Samalla esitellään joukkueen toimintaa ja kutsutaan uusia jäseniä mukaan. Liikuntapaikkojen vuokraa voidaan maksaa tarvittaessa talkootyöllä.

Kansainvälinen toiminta. Joukkue osallistuu ahkerasti kansainvälisiin turnauksiin sekä kotimaassa että ulkomailla. Lisäksi harjoitetaan kummitoimintaa jonkin ulkomaisen seuran kanssa, valmentajavaihtoa, osallistutaan valmennusseminaareihin sekä koulutukseen. On suotavaa, että ainakin joukkueen päävalmentajalla on kansainvälistä valmentajakoulutusta sekä syvällistä ymmärtämystä pedagogiasta ja henkisestä valmennuksesta. Lisäksi hänellä tulee olla selkeä käsitys kansainvälisestä vaatimustasosta. Hänelle ei riitä, että toimitaan suomalaisittain hyvin.

Jokainen FC NuoressaSuomessa pelaava lapsi ja nuori huomioidaan yksilöllisesti. Uusille pelaajille valitaan "isoveli", joka auttaa harjoituksissa ja henkilökohtaisten tavoitteiden asettelussa, tutustuttaa pienen jalkapalloilijan alun joukkueen tapoihin sekä kannustaa omalla esimerkillään joukkueharjoitusten ulkopuolella tapahtuvaan harjoitteluun, kutsuen heitä harjoittelemaan yhdessä kanssaan. Harjoituksissa ja peleissä on päävalmentajan lisäksi paikalla joukkueen huoltaja, joilta voi myös kysyä mieltä askarruttavista asioista. Kaiken tämän tarkoituksena on taata rauhallinen ja turvallinen kasvuympäristö, jossa nuori huomaa olevansa tärkeä. Näin uskallus ja terve itsetunto saavat mahdollisuuden kehittyä.

Hallinto:

Seuran toimistossa työskentelevät:
toiminnanjohtaja (vaatimus: päämäärätietoinen ja organisointikykyinen henkilö, jolla on visio)
päävalmentaja
varavalmentaja/pienryhmävalmentaja
huoltaja

Toimintaa ylläpitää FC Nuoren Suomen kannatusyhdistys ry.
Varoja kerätään pääsylipputuloin, tempauksin, lahjoitus- ja sponsorirahoin sekä tarvittaessa nimellisellä jäsenmaksulla. Lahjoituksen antaminen on järjestettävä verkkopankin kautta niin, että kenen tahansa yksityishenkilön on helppo osallistua. Kannatusyhdistyksen jäsenillä tulisi olla näkemystä markkinoinnista ja suhteita paikallisiin yrityksiin. Myös tietotekniikkaosaaminen katsotaan eduksi.

Kannatusyhdistyksen hallitukseen kuuluvat:
puheenjohtaja
varapuheenjohtaja
5-6 jäsentä]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/kalanne/blog/suomalaisen-junioriseuran-toimintamalli/ Tue, 20 Dec 2011 09:40:57 +0000 Kari Alanne http://www.90min.fi/index.php?do=/masar/blog/90min-fi-jalkapalloyhteiso-uusi-futisyhteison-muoto/
Sivuston syntytarina alkoi runsaat kaksi vuotta sitten, kun Palloliiton Uudenmaan ja Helsingin piirit pohtivat tiedottamisen vaikeutta. Pohdittiin 90minuuttia –lehden tulevaisuutta ja keskustelu kävi ajoittain jopa kuumana. Itse ajoin alussa sitä vaihtoehtoa, että lehti nykymuodossaan voidaan jopa lopettaa ja siirtyä kokonaan digitaaliseen lehteen. Onneksi piiriorganisaatiossa piirijohtajalla ei ole päätösvaltaa tämän kokoluokan asioissa ja kattavan keskustelun jälkeen päädyimme nykyiseen vaihtoehtoon: Rakennamme uuden sivuston jalkapallokeskustelua, kevyempää sisältöä ja yhteisöllisyyttä varten, keskitämme 90minuuttia –lehden jakelun seurojen ja joukkueiden toimihenkilöille ja vanhat nettisivut jäävät varsinaiseksi asiatiedotuskanavaksi, josta helpommin löytää vaikkapa kauden 2011 kilpailumääräykset.

Suuntaviivojen selkiydyttyä aloitettiin viime vuoden vaihteessa sekä uudistetun lehden että yhteisösivujen suunnittelutyö. Lehden julkaisuoikeudet annettiin tarjouskilpailun jälkeen Suomen Lehtiyhtymä Oy:n tytäryhtiö Omnipress Oy:lle ja yhteisösivuja tekemään valikoitui Akusolvers Oy, graafiseen suunnitteluun Mikko Mäkelä, joka oli antanut asiaan jo painavan mielipiteensä vastatessaan 90minuuttia –lehteä koskeneeseen lukijakyselyyn.

Kevään ja kesän 2011 aikana viilattiin PHPfox- ohjelmaa teknisesti ja visuaalisesti sekä tehtiin välttämättömät suomennokset. PHPfox on pohjimmiltaan yhteisöohjelma, joka taipui yllättävän ketterästi vaatimuksiimme.
Erilaisten suunnittelu- ja koekäyttökierrosten jälkeen olemme päässeet nykyiseen tilanteeseen ja sivusto on julkaisuvalmis. Keskeisten ominaisuuksien sisältö on koottu ohjesivulle 90min.fi?.

Viestinnässä on tärkeää määritellä kohderyhmä. Kenelle siis 90minuuttia on suunnattu? Vastaus on laaja: Sivustolla voi käydä lukaisemassa tärkeimmät paikalliset ja yleiset futisuutiset, katsoa käyttäjien lataamia futisvideoita ja –kuvia, tarkistaa otteluohjelmat ja tulokset sekä etsiä kenttiä ja seuroja kartalta. Lisäksi tulevat tietysti erilaiset yhteisöominaisuudet, joissa kirjautumalla voi perustaa oman yhteisön ja käyttää sitä samanmielisten kohtaamispaikkana. Tämä on tietysti tuttua kaikille Facebookin käyttäjille. 90min.fi –sivuston tarkoituksena on keskittyä jalkapalloon ja tarjota myös kanava jalkapallosta innostuneille olla yhteydessä keskenään. Blogikirjoittajilla on varmaankin sanansa sanottavana suomifutiksen tilasta ja tulevaisuudesta.

90min.fi jalkapalloyhteisö toimii ainoastaan, jos käyttäjät ottavat sen omakseen ja tuottavat sinne jalkapallosisältöä. Osa sisällöstä tulee yhteydestä 90minuuttia –printtilehteen, osan tuottavat piirit, mutta jokainen käyttäjä on tervetullut tuomaan oman panoksensa keskusteluun ja sisältöön.

Tervetuloa mukaan 90min.fi jalkapalloyhteisöön.
Tagit: 90min.fi]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/masar/blog/90min-fi-jalkapalloyhteiso-uusi-futisyhteison-muoto/ Wed, 30 Nov 2011 07:31:46 +0000 http://www.90min.fi/index.php?do=/Jallu/blog/oranssi-kortti/
Puuttumisen kynnyksen ylittämiseksi ja huutelun vähentämiseksi otetaan käyttöön Oranssi kortti seuraavalla ohjeistuksella: Jos jonkun katsojan asiaton huutelu ylittää puuttumisrajan, luonnollisen pelikatkon yhteydessä Pelinohjaaja vie kyseiselle katsojalle Oranssin kortin ja pyytää tätä kohteliaasti lukemaan mitä kortissa lukee. Pelinohjaaja ei jää keskustelemaan katsojan kanssa vaan pyrkii jatkamaan peliä pikaisesti.

Kortin teksti on: ”Hyvä aikuinen. Ethän huuda meille. Jokainen meistä yrittää parhaansa ja ansaitsemme jokainen pelirauhan. Toimimme Leikkimaailmassa ja haluamme jokainen nauttia rakkaasta pelistämme – jalkapallosta. Siihen ei toiselle huutaminen sovi.”

Toive on, että kyseinen katsoja kortin tekstin luettuaan muuttaa käytöstään. Tarkoitus ei ole loukata eikä nöyryyttää ketään vaan saada tilanteeseen parannus. Pelinohjaajallekin on hyötyä siitä, että hän on yrittänyt puuttua häiritsevään toimintaan. Oranssia korttia ei ainakaan toistaiseksi sovelleta joukkueen toimihenkilöihin. Sen sijaan joukkueilla on halutessaan mahdollisuus saada käyttöönsä Oransseja kortteja, jos ne kokevat itse tarpeelliseksi esim. pelaajien vanhempien ohjaamisen tällä tavalla.]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/Jallu/blog/oranssi-kortti/ Thu, 19 May 2011 07:29:25 +0000 Jari Kurittu http://www.90min.fi/index.php?do=/Jallu/blog/helsinki-tunnustaa-varia/
Seura toimii ympäristössä, jossa sille paineita luovat toiminnan huikeat tavoitteet sekä resurssien pienuus. -Urheil...]]>
Seura toimii ympäristössä, jossa sille paineita luovat toiminnan huikeat tavoitteet sekä resurssien pienuus. -Urheilusosiologi, dosentti Pasi Koski.

Ripustan pelivarusteitani kuivumaan kylpyhuoneeseen. Sukat, säärisuojat, treenipaita ja sortsit päätyvät pyykkitelineelle, jotta ne voisi taas uudestaan sulloa treenikassiin. Viikosta toiseen sama rutiini: kassiin, pyykkiin, kassiin ja niin edelleen. Avaan sukkamyttyä ja tunnen suurta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kaupungin muiden jalkapalloilijoiden kanssa. Meitä on noin 17000 Helsingissä. Lajilla on volyymia ja pitkät perinteet kaupungissa.

Tälläkin hetkellä joku toinenkin harrastepelaaja läväyttää treenipaitansa auki pyykkitelineelle, jonkun juniorin äiti nyrpistelee nenäänsä avatessaan esipuberteetti-ikäisen lapsensa treenikassia ja jonkun toisen juniorin isä uhrautuu pesemällä koko nappulajengin peliliivit ja -paidat.

Kone käyntiin ja paitojen ja liivien värit katoavat saippuavaahtoon. Väreistä tulee yhtä.

Palloliiton Helsingin piirin mukaan pelipassin omistavia pelaajia oli Helsingin piirissä vuonna 2010 yhteensä 11544, ja lisäksi sarjoissa ja turnauksissa pelasi 5000 harrastepelaajaa ilman pelipassia.

Rekisteröityjä seuroja oli 136. Niistä juniorityötä teki parikymmentä.

Päälle tulevat lukemattomat kaveriporukat ja epäviralliset seurat, jotka liikuttavat 20-60-vuotiaita harrastajia, kuten minua, entistä junnufutaajaa.

Seurajäsenyydestä on tullut asiakkuussuhde.

Jalkapalloilu liikuttaa, aktivoi ja koskettaa kymmeniätuhansia kaupunkilaisia joka viikko. He ovat sitoutuneita omaan harrastukseensa, omaan joukkueeseensa, omaan kasvattajaseuraansa, omaa ideologiaansa edustavaan seuraan, oman kaupunginosansa joukkueeseen tai oman lapsensa harrastukseen ja joukkueeseen.

Mutta miksi tämä kymmenientuhansien jalkapalloa harrastavien joukko ei näy esimerkiksi pääkaupunkiseudun jalkapallokatsomoissa kauden aikana? Katsojamäärät ovat verrattain pienet verrattuna potentiaalisten katsojien määrään.

Miksi he jaksaisivat innostua HJK:n liigapeleistä tai esimerkiksi HIFK Soccerin ja Viikinkien peleistä Ykkösessä?

Miksi heidän pitäisikään.

Liiga ja Ykkönen elävät omaa elämäänsä samaan aikaan, kun nappulafutaaja miettii vaihtopenkillä kilpailua peliajasta, junnufutisvalmentaja piirtää taktiikkataululleen vaihtoehtoisia hyökkäyskuvioita ja harrastefutaaja miettii ehtiikö kello viideltä alkavaan peliin tarpeeksi pelaajia.

Liikuntasosiologi Pasi Koski on kirjoittanut, että yhteiskunnan korostunut yksilöllistyminen näkyy siinä, että valintoja ja kiinnittymistä ohjaavia tekijöitä ovat kylän tai yhteiskuntaluokan sijasta oma lapsi, oma joukkue, oma laji, oma paikkakunta ja vasta sitten oma seura, jos silloinkaan. (Koski 1999)

Nykyään seuratoimintaan sitoutuminen nähdään myös asiakkuutena. Yhteisöllisyyden vastavoimat ovat Kosken mukaan asiakaslogiikan mukaisia: palveluja ostetaan ilman henkistä sitoutumista, lokeroidutaan, muodostetaan rintamalinjoja. Asiakasviihtyvyyttä rajoittavat puutteelliset tai vääränlaiset tilat, vapaamatkustajat ärsyttävät ja huono henkilökemia saa asiakkaan äänestämään jaloillaan.

Jaettu kaupunki

Helsinki on jaettu kaupunki, jota halkovat jalkapalloseurojen rajalinjat. Kun katsoo karttaa, jota värittävät aktiivisimpien ja perinteikkäimpien helsinkiläisten jalkapalloseurojen värit, yllättyy oikeastaan siitä, miten vähän seurat ovat laajentuneet omilta ydinalueiltaan.

HJK tietenkin suurimpana seurana on pyrkinyt aktiivisesti levittäytymään useammille alueille, mutta sekään ei hallitse koko kaupunkia. Itä-Helsinkiin sillä ei ole juurikaan asiaa.

”Osa näistä seuroista liittyy tiettyyn aikakauteen. Tietyn aikakauden tekijät määrittävät seuroja. Sanotaan vaikka, että jokin seura on tyypillinen lähiöseura. Tietylle alueelle on muuttanut lyhyessä ajassa paljon samantyyppisiä ihmisiä tai samantyyppisessä tilanteessa olevia ihmisiä. Lapset ovat olleet suurin piirtein samanikäisiä. Sitten on lähdetty hakemaan yhteistä tekemistä ja löydetty vaikkapa jalkapallo”, puhelimitse haastateltu Pasi Koski pohtii.

Kosken mukaan nykyään seurojen rajat ovat hämärtyneet ja seurojen toimintaan saatetaan osallistua pitkänkin matkan päästä. Yksinkertaisesti korttelin raja tai puiston reuna ei ole enää niin määrittävä tekijä kuin on aiemmin ollut.

”Toisaalta taas seuratoiminta on eriytynyt ja kirjavoitunut. Aika äkkiä määrittyvät reviirit, jotka ovat vähän niin kuin kirjoittamattomia sääntöjä. Se tiedetään, että tuo alue on niiden tontti ja meidän ei sinne kuulu mennä. Jos on jokin uusi tulokas, niin se ei välttämättä kunnioita näitä rajoja, ja siitä saattaa kehkeytyä mielenkiintoisia tilanteita. Tiedän paikkoja, joissa kymmeniä vuosia toiminut seura on lähes tapettu sen takia, että alueelle tuli uusi dynaamisempi toimija hetkeksi.”

Juniorit eivät valintoja tietenkään tee, vaan heidän vanhempansa, joiden arvot ohjaavat seuravalintaa.

”Jos puhutaan junioreista, niin tänä päivänä seuratoiminnan aloittamisen ikä on pudonnut tasaiseen tahtiin. Nyt jo suurin piirtein puolet ikäluokan lapsista aloittaa harrastuksen ennen koulua. 50-luvulla seuratoiminnan aloittivat 11-vuotiaat, 60-luvulla keskimäärin 10-vuotiaat ja aina tultiin vuosi alaspäin vuosikymmenessä.”

”Aloitusiän tippuminen tarkoittaa sitä, että meillä on jalkapallon parissa hyvinkin paljon tyttöjä ja poikia, jotka ovat aloittaneet touhun ennen kouluikää. Se tarkoittaa, että vanhemmat ovat tehneet seuravalinnan. Vanhempien valinta riippuu asuinalueesta ja toisaalta tavoitetasosta. Osa vanhemmista pitää tärkeänä, että harrastus on mahdollisimman lähellä, jotta harrastaminen on käytännössä helppo toteuttaa. Osa on niitä, jotka ovat tavoitteellisempia ja ovat valmiita kuljettamaan lastaan hyvinkin pitkiä matkoja, jotta turvattaisiin riittävät menestysedellytykset. Eihän niillä asioilla ole tietenkään kauheasti tekemistä keskenään”, Koski huomauttaa.

”Ideologian perusteella tekeminen on selkeästi vähentynyt. Joku voi puhua seuran brändistä, minä puhun mieluummin merkityksistä, joita seuraan liitetään. Nämä asiat vaikuttavat seuravalintaan. Minä itse valitsin ensimmäisen seurani, koska sillä oli kivat värit. Vasta jälkeenpäin ymmärsin mitä muuta siihen seuraan liittyi.”

Tilkkutäkkimäisesti jaetulla kaupungilla on myös oma vaikutuksensa siihen, miten vahvaksi helsinkiläisten sidos Veikkausliigassa ja Ykkösessä pelaaviin joukkueisiin muodostuu.

Liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen on määritellyt seuroille kolme alatyyppiä sen mukaan, miten vakavasti seuroissa suhtaudutaan kilpailuun ja menestykseen: on liikunnallis-harrastuksellisia seuroja, kilpailulliskasvatuksellisia ja julkisuus-markkinallisia seuroja.

Suurin osa tämän jutun lähtökohtana olevalle kartalle sijoittuvista joukkueista on kilpailullis-kasvatuksellisia seuroja ja oikeastaan vain yksi on tätä nykyä puhtaasti julkisuus-markkinallinen seura; siis HJK.

Suurin osa kaupunkia on kuitenkin muiden joukkueiden hallinnassa kuin HJK:n, jonka pitäisi pystyä saamaan Töölön jalkapallostadionin katsomoonsa näihin kilpailullis-kasvatuksellisiin seuroihin sosiaalistuneita jalkapalloilijoita ja heidän vanhempiaan. Heille tärkeämpää lienee kuitenkin oma joukkue, omat värit ja oman kaupunginosan kenttä ja kentät.

”On ymmärrettävä ja osoitettava, että muissakin seuroissa tehdään arvokasta työtä. HJK:n pitää kunnioittaa sitä työtä, jota jossain pienessä seurassa tehdään. Suurseura voi antaa selkeän signaalin pienemmän seuran pelaajalle, että jos halukkuutta löytyy, niin kutsua voi tulla. Ei kuitenkaan niin, että lähdettäisiin kaappaamaan toisesta seurasta”, Koski huomauttaa.

”Meissä suomalaisissa on sisäänrakennettuna, että isoa ja vallassa olevaa pitää vastustaa.”

Kalervo Ilmasen ja Hannu Itkosen mukaan (2000, 25) sosiokulttuuristen seurojen, kuten kaupunginosien kasvattajaseurojen, ja urheilullis-suorituksellisten seurojen välinen juopa on syventynyt. Samalla myös yritysmäisen huippu-urheilun ja vapaaehtoisen kansalaistoiminnan jako on kasvanut.

Pelin laadulla ei suomalaiskatsojia saa katsomoihin, sillä laadukkaan pelin kysynnän täyttävät televisioidut kansainväliset pelit ja toisaalta tapahtumina hienot maaottelut. Kotimaisen huippuseurajalkapalloilun arvo on pelissä ja seuroissa itsessään – sen täytyy olla. Siinä, että meillä on omaa, omintakeista huippujalkapalloiluamme, jota voimme kokea toivottavasti mahdollisimman hyvin toteutetuissa, omien seurojemme ottelutapahtumissa. Oma seura, se on ydinasia.

Se on arvo sinänsä, ja osaava seura voi ottaa tuon arvon osaksi toimintansa ympäristöstrategiaa.

Kosken mukaan seurojen toiminnasta voi hahmottaa kuusi erilaista ympäristöstrategiaa, joista kaksi on passiivisia ja neljä viimeistä aktiivisia.

Ensimmäisessä strategiassa, jota kutsutaan sulkeutumisstrategiaksi, toiminta pysyy pienessä piirissä. Seuraavassa, nimeltään perinteisessä strategiassa ympäristö on seuran resurssien hankinta-alue.

Ottamisstrategiassa ympäristö on taistelukenttä, jossa parhaat selviävät. Saamisstrategiassa seura herättää toiminnallaan kiinnostusta ympäristössään. Antamisstrategiassa seura tarjoaa osaamistaan jäsenistönsä ulkopuolelle. Ja kaikkein jalostuneimmassa strategiassa eli muokkaamisstrategiassa seura on ympäristössään kulttuurinen ja poliittinen voimatekijä.

Väitän, että yksikään pääkaupunkiseudun jalkapalloseura ei ole toiminnallaan niin korkealla tasolla, että se voisi toteuttaa muokkaamisstrategiaa.

Kerhotoimintaa ja jalkapallokouluja eri puolille kaupunkia järjestänyt HJK on päässyt toiminnassaan mielestäni korkeintaan antamisstrategian asteelle. Sillä tasolla sosiaalistamisen ja sitouttamisen voima on aivan toisenlainen kuin esimerkiksi ottamisstrategian valinneella seuralla. Menestyvän seuran onkin annettava itsestään paljon yhteisölle, jotta saisi vastavuoroisesti sitoutumista takaisin itselleen.

Katsojapotentiaalia Helsingissä riittää, mutta sen valjastamiseksi Veikkausliigan, HJK:n, HIFK Soccerin ja Viikinkien pitää tehdä yhteistyötä piirin, kasvattajaseurojen ja harrastajien kanssa. Seuran on jalkauduttava ja lähestyttävä ihmisiä, eikä vain odotella, että kyllä ihmiset löytävät hyvän jalkapalloilun pariin.

Kirjallisuutta:

Itkonen, H. (2000) Kansalaistoiminnan suuri linja. Teoksessa H. Itkonen, J.Heikkala, K. Ilmanen & P. Koski (toim.) Liikunnan kansalaistoiminta – muutokset, merkitykset ja reunaehdot. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura, 11-25.

Koski, P. (1999) ”Viel’ haisee talkoohenki” Liikunnan kansalaistoiminnan uudet vaatteet. Liikunta ja tiede, 36, 6, 18-21.]]> http://www.90min.fi/index.php?do=/Jallu/blog/helsinki-tunnustaa-varia/ Fri, 06 May 2011 18:23:26 +0000 Jari Kurittu